maanantai 22. helmikuuta 2010

Uruguay

Torstaina 11.2. oli aika karistaa kouluviikon taakat harteilta, pakata laukut ja valmistautua viikonlopun reissuun joen toiselle puolelle Uruguayhin. Liput Colonia Expressin lautoilla oltiin hankittu jo edellisellä viikolla. Colonia Expressiltä siksi, koska ne nyt sattuivat vaan olemaan pari euroa halvempia ja ei kai niissä lautoissa niin paljoa eroa voi olla? Ei - ainakaan jos ei kärsi matkapahoinvoinnista tai ei ole taipumusta merisairauteen.. Mutta ei siitä sen enempää, ainakaan vielä.

Perjantaiaamuna lähtökohdat reissuun olivat varsin mainiot: takana 4h yöunet ja kenelläkään ei tietoa mistä lautan pitäisi lähteä. Onneks taksikuskille Buenos Aires oli tutumpi ja olimme terminaalilla turhankin hyvissä ajoin.. Pienen odottelun jälkeen sekä Argentiinan poistumisleima, että Uruguayn saapumisleima passiin (kätevä systeemi muuten, molempien maiden rajamiehet istuivat vierekkäin ja pistivät oman maansa leimanat passiin) ja lauttaan.




Väsyneissä merkeissä sujuneiden lautta- ja bussimatkojen jälkeen saavuimme Montevideoon noin klo 13. Elohopea oli lähempänä +30 °C ja hostellilla olikin mukava huomata, että huoneessa ei ollut minkäänlaista tuuletinta, ilmastoinnista puhumattakaan.. Mutta jos majoituksesta on valmis maksamaan 10e/yö, ei varmaan aivan kaikkia yleellisyyksiä sovi odottaakaan.



Rahanippu. Taustalla "kassakaappi" mallia Unpluggedhostel!





Montevideo oli kuvaustensa mukainen - Buenos Aires 30 vuotta sitten. Itse kuitenkin pidin etenkin Montevideon rannoista, rantaravintoloista ja joelta puhaltaneesta raikkaasta tuulahduksesta. Myös paikallinen erikoisuus medio y medio (puolet skumppaa, puolet valkkaria) maistui chorizo-makkaroiden lisukkeena. Keskusta ja vanhakaupunki kuitenkin tuntuivat olevan unessa, varsinkin kun on alkanut tottua Buenos Airesin vilkkaampaan elämään.



Sunnuntaiaamuna lähdimme paluumatkalle Colonian kautta kotiin Buenos Airesiin. Colonia on n. 20000 asukkaan historiallinen kaupunki ja UNESCOn maailmanperintökohde. Itselleni paikasta tuli mieleen lähinnä Suomenlinna, joskaan itse en Coloniasta niin paljoa pitänyt.

Sunnuntaina La Plata joki ei näyttänyt tyynintä puoltansa ja historiallisesta majakasta merta katsellessa mietimme pääseekö katamaraanimme tällä tuulella ollenkaan matkaan, sillä katamaraanin rantautuminen näytti kaikelta muulta kuin helpolta! Matkaan kuitenkin päästiin.. Jotain paatin heilumisesta varmaan kertoo se, että kolmen minuutin kuluttua lähdöstä ensimmäiset ihmiset juoksivat vessaan oksentamaan. Nelikkomme lounaat pysyivät vatsassa, joskaan ihan jokaiselta ei hymy satamassa irronnut.. Mutta säästimmepä ne muutamat eurot! :D



Ensimmäisen illan "Asado" hostellilla



Colonian historiallinen majakka



Ylhäältä majakasta. Punaisessa valokeilassa meidän lautta!



Ois varmmaan pitäny tuolta Kassulle käyvä tulijaiset..

perjantai 19. helmikuuta 2010

Vesi.

Vesi. Niin jokapäiväinen ja itsestään selvä asia, josta kirjoittaakseen täytyy matkata lähes toiselle puolelle maapalloa. Voin sanoa pitäväni vedestä - siis niin kauan kun se tulee puhtaana hanasta, sopivassa määrin taivaalta tai virtaa puhtaana omissa uomissaan. Buenos Airesissa näistä ehdoista ei täyty yksikään!

Hanavesi on kyllä juomakelpoista, mutta hyvän makuiseksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan kehua. Ensialkuun olikin mukava huomata, että yhteisessä tilassa on automaatti, joka suodattaa meille puhdasta juomavettä. Ilo osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi, sillä sen jälkeen kun lähes jokaisella oli ongelmia vatsan kanssa, kysyimme josko automaatin suodatin pitäisi vaihtaa? Vastaukseksi saimme vain oudon katseen ja kysymyksen "Mikä suodatin? Automaatti vain lämmittää ja kylmentää kraanaveden" No, ainakin vastaus vatsavaivoihin selvisi.. Postauksen aihe ei kuitenkaan tullut sen enempää kraanavedestä kuin La Plata joen uimakelvottomasta vedestä, vaan sateista.

Matkaoppaani mukaan Buenos Airesin keskimääräinen sademäärä helmikuussa on 71 ml. Helmikuu 2010 on ollut kaikkea muuta kuin normaali. Keskimääräinen sademäärä yli tuplattiin helmikuun ensimmäisten 10 päivän aikana. Kun viimein aurinkoiset päivät koittivat, uskoin että helmikuun sateet olivat ohi ja pääsisimme nauttimaan tammikuunlopun kaltaisista aurinkoisista ilmoista. Paljoa enempää väärässä en olisi voinut olla.

Vaikka sateita on ollutkin pitkin helmikuuta, rankkasateiden todellinen vaikutus Buenos Airesin elämään valkeni minulle vasta tänään. Olimme kuuden jälkeen lähdössä seitsemältä alkaville tangotunneille. Edellisenä keskiviikkona matkaan oli metrolla ja kävellen kulunut aikaa noin tunti, joten ajattelimme selviävämme paikalle taksilla helposti puolessa tunnissa. Kun normaalisti vapaan taksin löytämiseen ei mene minuuttiakaan, saimme tänään metsästää vapaata taksia todenteolla.. Kun viimein pääsimme taksiin ja sanoimme osoitteemme, taksikuski pyöritteli päätään ja yritti selittää (myös käsin), että matkan varrella on tie, jolla on vettä vyötäröön asti ja perille on mahdotonta päästä. Sannan vastattua takapenkiltä "Sí, sí, llueve mucho" (Kyllä kyllä, sataa paljon) taksikuski kuitenkin lähti matkaan hieman päätään pyöritellen. Kun normaalisti minuutissa taittuvaan kolmen korttelin matkaan oli kulunut kymmenisen minuuttia alkoi taksissa keskustelu "Niin tuota, sanokohan se kuski että sinne kohteeseen on mahdoton päästä, että siellä on jossain kohassa puol metrii vettä tiellä?" "Joo, jotain sellasta se tais yrittää sanoa.." No päätettiin sitten jättää tangot tältä päivältä ja mennä kämpille tekee sangriaa ja lettuja. Seuraavia kuvia katsellessa voisi todeta päätöksen olleen onnistunut:






























Näitä kuvia katsellessa on mukava todeta asuvansa yhdellä Buenos Airesin korkeimmista alueista, joten tulvavaaraa ei residenssillä pitäisi olla.

-Buenos Aires kuittaa huomista ja Forecan 130 ml sade-ennusteen toteutumista odotellessa!

torstai 11. helmikuuta 2010

Synttäreitä ja matkavarailua

Koetetaanpas raapustella kokemuksia ylös pitkästä aikaa! Paljon on kerennyt tapahtua sitten viime postauksen, mutta ei vain ole saanut ajoiksi kirjoitella mitään ylös.


Katsaus menneeseen..
Ensiksikin palaillaan ajassa 2 viikon päähän 31.1.2010. Kaikilla lienee sanomattakin muistissa, että tuolloin juhlittiin allekirjoittaneen syntymäpäiviä. Koska viikolla oli juhlittu jo Tiinan synttäreitä ja muuten vain lauantaina, oli tarkoituksena viettää hieman rauhallisemmat juhlat.

Sanna kertoikin Siga la Vaca nimisestä ravintolasta, jossa 69 peson hintaan sai alkuruoat salaattipöydästä, pääruoan suoraan grillistä ja jälkkärin listalta. Lisäksi palanpainikkeeksi oli jokaiselle varattu pullo punaviiniä.

Paikalle saapuneet 20 henkeä takasivatkin unohtumattomat synttärit, kiitos! :)


Siitä lihaa pääruoaksi niin paljon kun vaan jaksaa!













Synttäriseuruetta :)
















Alkuruoat kahdesta eri salaattipöydästä!













..Ja nykypäivään
Enempää menneisiin katselematta, suunnataan taas katse tulevaan! Huomenna perjantaina kello 8.00 kääntää Colonia Expressin lautta kokkansa kohti Coloniaa. Toivottavasti tuolloin 4 hengen seurueemme on selvittänyt kaikki tarkastukset ja on kannella nauttimassa paikallisesta Tallinnanristeilystä.

Tarkoitus olisi siis viettää viikonloppu Uruguayjoen toisella puolella. Alustava suunnitelma olisi viettää perjantai maan pääkaupungissa Montevideossa, lähteä lauantaiksi Punta del Esteen ja tulla sunnuntaina Colonia del Sacramenton kautta takaisin Buenos Airesiin.

Tällä viikolla varailtiin lisäksi Sannan kanssa koulun jälkeiset lennot Buenos Aires - La Paz (Bolivia), Cuzco (Peru) - Rio de Janeiro sekä Rio de Janeiro - Buenos Aires. Hintaa näille lennoille kertyi hieman yli 800e.

Lisäksi kävimme eilen varailemassa liput kahden viikon pääsiäislomareissua varten. Ensimmäisen luokan bussiliput Buenos Aires - Iguazu - Buenos Aires ja Buenos Aires - Mendoza - Santiago - Mendoza - Buenos Aires kustansivat yhteensä noin 300e. Hovin sanoin "Onkohan Eevin ja Eemilin toivelistalla tuommonen ympäriinsä rellestäminen!" :D

Bussista istumista tälle kahden viikon lomalle tulee pikaisella laskulla yli 80 tuntia. Helpotukseksi on kuitenkin mainittava se, että vaikka Argentiina laahaa jälkessä Suomea lähes jokaisella kehityksen asteella, ovat 1. luokan bussit sängyksi muutuvine penkkeineen, ruoka- ja juomatarjoiluineen aivan eri tasolla Suomen Expessibusseihin verrattuna!

Seuraavissa kirjoituksissa tulen varmasti kertomaan Uruguayn reissusta ja yritän jossain vaiheessa saada myös kerrottua tämän hetkisestä kotikaupungista Buenos Airesista, elämästä siellä, sekä nähtävyyksistä.

PS. Kotiväki, lisää kuvia tähän astisesta reissusta http://www.facebook.com/album.php?aid=143809&id=794087698&l=37751dacff