Pääsiäisloma paratiisiin!

Kahden viikon pääsiäisloman aluksi päätimme suunnata pohjoiseen, kohti 1234km päässä odottavia Iguazun putouksia. Matka-ajassa tämä tarkoitti noin 17h suuntaansa ja hintaa toisen luokan 'Cama Ejecutiva' meno-paluu-lipuille kertyi noin 110e.



Jo ennen Buenos Aires - Iguazu linja-autoon nousemista matka näytti saavan kaikki "paska reissu, tulipahan tehtyä" -piirteet. Jos eivät vielä netistä katsotut koko reissun ajan kestävät ukkosmyrskyennusteet onnistuneet latistamaan matkafiiliksiä niin viimeistään siinä vaiheessa kun ylitetään tietä ja kysymykseen "Hei, miks me tälle puolelle mennään, eiks se taksi ois sama ottaa tästä?" kajahtaa iloinen "Eiku me mennään metrolla!", pompsahti vitutuskäyrä kerrasta tämän vuoden huippuunsa.. Noh, kaipa tuo metromatka oli 1e säästön ja Christianin pöllityn lompakon arvonen.. Tiedä häntä. Mutta olipahan ainakin minun viimenen metromatka Buenos Airesissa rinkka selässä. Ikinä!

17h bussimatka kuitenkin teki tehtävänsä ja perillä Puerto Iguazussa tunnelma koko porukalla oli myönteinen, vaikkakin hiukan väsynyt, auringonpaisteen vastaanottaessa matkalaiset. Hostellikin löytyi parin sadan metrin päästä linja-autoasemaa ja rinkat säilöön heitettyämme otimme suunnaksi n. 20km kaupungista sijaitsevan Iguazun kansallispuiston. Koko sunnuntaipäivän saimmekin nauttia sääennustusten vastaisesti auringosta ja paratiisimaisista maisemista!


Paradise

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä taivas kuitenkin repesi ja loppuina päivinä ei paljon auringonpaisteesta nautiskeltu. Maanantaina odottelimme lähinnä sateen loppumista, käyden välillä katsomassa kolmen valtion - Argentiina, Brasilia, Paraguay - rajalinjaa. Vaikka tiistaiaamu ei näyttänyt yhtään maanantaita paremmalta, pakotimme itsemme takaisin putouksille sillä niiden takiahan tänne oltiin matkattu 17h. Eikä vähiten siksi, että huipennukseksi tarkoitettu Paholaisen kurkku (Devil's Throat, Garganta del Diablo) oli jäänyt sunnuntaina katsastamatta.


Argentiinan maaperällä, taustalla oikealla Brasilia, vasemmalla Paraguay.


Devil's Throat. Yhtä makeeta fiilistä kun tuolla ei tullu etes Time Squarella! Ja se o aika paljon se! (ei ollu oma kamera mukana, kuva: wikipedia)

Devil's Throatilta suuntasimme vielä Tapsan ja Nooran kanssa 100 pesoa (20e) maksavalle Nautical Adventurelle putousten alle. Jokaiselle pesolle tuli vastinetta jo siinä vaiheessa kun katsoi vieressä virtaavaa vettä, kipparin lyödessä kahta 250 heppasta konetta käskevän kahvan alas! Vaikka ylihintaan ostettu sadeviitta oli ollut melkoinen pelastus toista päivää jatkuvien sateiden aikana, vesiputouksilta sekään ei suojannut. Nautical Adventureen lähteminen meinasi aiheuttaa pienoisen hopun, mutta kerkesimme hakemaan tavaramme hostellilta ja vaihtamaan kuivaa vaatetta päälle ennen paluubussin saapumista asemalle.


Botski!

Niin ihmeelliseltä kuin se näin reissun jälkeen tuntuukin, Iguazun putoukset eivät missään vaiheessa olleet itsestäänselvä valinta matkakohteeksi. Itse asiassa vielä Suomessa mietimme Sannan kanssa, voiko olla parin sadan euron ja 17h suuntaansa olevan bussimatkan arvoista lähteä katsomaan jotain sademetsää, varomaan malariahyttysiä ja ihmettelemään tippuvaa vettä. Jälleen kerran, nämä pienessä päässä pyörineet epäilykset eivät olisi voineet olla väärässä! Iguazun putoukset on ehdoton kohde kaikille Latinalaisessa Amerikassa vierailevalle.

"Iguazu, absolutely worth stolen purse and visa card and passport and UADE-card and apartmentkey and and 200 pesos" -Gus Tel 24.3.2010


Sanna pulassa, äiti on opettanu ettei ulkomailla astuta ritilöiden päälle! Hehe :)

Lisää kuvia Iguazun matkalta tästä

Lomamatkalle!

2 kuukautta rankkaa opiskelua takana ja viimein koitti ansaittu loma! :) Seuraavan 2 viikon aikana ohjelmassa Iguazun putoukset, Mendozan viinitilat, Andien ylitys ja tyynenmeren aallot Chilessä!

2 viikon päästä toivottavasti luvassa paljon uusia kommelluksia kerrottavana ja kuvia näytettävänä! Siihen asti; Ciao, hasta luego!

Mar del Plata ja mahtavat aallot!

Näin maaliskuun alkuun oli varailtu matkat Argentiinan suurimpaan rantalomakohteeseen Mar del Plataan. Kun edellisissä postauksissa on lähinnä kaikennäköistä liibalaabaa, yritetään kirjoittaa tänne myös jotain faktatietoa.

Mar del Plata on noin Helsingin kokoinen rantakaupunki 400km Buenos Airesista etelään ja etenkin tammi-helmikuun lomasesonkina lähes kaikki porteñot (Buenos Airesilaiset) matkaavat lomailemaan Mar del Plataan. Olimmekin päättäneet välttää high seasonin ja varata matkamme maaliskuun alkuun. Tällä valinnalla oli molemmat puolensa.


Mar del Plata

Sekä bussiliput, että ho(s)tellin olimme varanneet etukäteen. Edestakaiset bussiliput 'Cama Ejecutivo'-luokassa maksoivat 220 pesoa eli noin 45 euroa (Enemmän tietoa ja kuvia erilaisista bussiluokista pääsiäisloman matkojen jälkeen).

Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, oli high seasonin välttämäisellä sekä hyvät että huonot puolensa. Ja koska Sanna oli mukana majoitusten, ruokaloiden ja kaiken muunkin hintatason selvä aleneminen on varmastikin nähtävä hyvänä puolena (Ei oo Sannan äiti opettanu että köyhtyy suapi muttei laihtuu...).

Ho(s)tellin suhteen arpa oli suosiollinen Sannalle ja Tapelle, jotka saivat varsin viihtyisän huoneen, kun taas minulle, Tapsalle ja Nooralle arpa heitti ummehtuneelle haisevan ja vanhalla kokolattiamatolla varustetun läävän.. Mutta olipahan toisaalta kiva palata reissusta kotiin!

Jos halpa hintataso löytyi kolikon klaavapuolelta, kruunapuolelta paljastui eläkeläiset! Jos on Mar del Plata high seasonin aikaan täynnä toinen toistaan kauniimpia porteñaita, low seasonin alettua kaupunki täyttyy eläkeläisistä. Eläkeläisiä rannalla, eläkeläisiä ravintolassa, eläkeläisiä ostoskadulla, eläkeläisiä kaikkialla. En enää ole edes varma, oliko koko kaupungissa yhtään alle 70 vuotiasta. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi kenties pitänyt lähteä katsomaan, josko yökerhotkin olisivat olleet täynnä eläkeläisiä. Ei tullut käytyä, ehkä parempi näin.



Jos joku löytää kuvasta jonkun alle 70 vuotiaan, pointsit sille!

Matkan tarkoitus oli kuitenkin rannat ja aurinko, ja näitä etes eläkeläiset eivät mieltä vieneet! Lauantai-iltapäivä ja sunnuntai olivat mitä parhaimpia rannalla makoiluun ja itsensä grillailuun. Lisäksi Atlantti tarjosi mahtavat aallot vedessä läträämiseen. Surffilaudan vuokrausta rannalla ei ollut, mutta toivotaan että Chilessä tuotakin lystiä viimein pääsisi kokeilemaan.


Las olas - Aallot

PS. Kotiin palatessa oli mukava huomata, että suihku oli laitettu remonttiin, vessaa ei voinut käyttää ja ruoatkin olivat sähkökatkon takia hapantuneet jääkaappiin. Nyt kuitenkin kaikki taas toimi. Paitsi, että vettä ei tulekaan enää.. Vartia oli sanonu, että valtion on katkassu meiltä vedentulon.

-Buenos Aires kuittaa, tällä kertaa ilman vettä.



Tape, Tapsa, Jani. Mar del Plata 7.3.2010


Paluumatkan bussi


2. luokka 'Cama ejecutiva'

Aika.

Kun nyt on "Vesi."- postauksen myötä lähdetty käsittelemään itsestään selvyyksiä, on hyvä jatkaa valitulla tiellä. Paitsi, että Buenos Airesissa kello kulkee viisi tuntia Kitteetä jäljessä, löytyy ihmisten päivärytmeistä huomattavia eroja koti-Suomeen verrattaessa.

Siinä missä suomalainen on tottunut syömään illallisensa viimeistään klo 18 aikaan (sillä onhan yösuominen pahasta ja lihottavaakin), on Argentiinassa turha etsiä auki olevaa ravintolaa ennen ilta kahdeksaa. Tällöinkin ravintoloihin menevät kaikken hätäisimmät - yleensä siis me. Paikalliset alkavat saapua ravintoloihin ilta kymmenen aikaan ja etenkin viikonloppuisin ruokailijoita riittää aina yö kahteen saakka.

Toinen esimerkki erilaisista aikarytmeistä tuli hyvin esille paikallisen ystävämme Danielin kutsuessa meidät syntymäpäivilleen. "Keskiyöstä lähtien voi saapua juhliin ja baariin lähdetään ehkä kolmen maissa.." Siis alottelemaan kaheltatoista ja baariin vasta kolmelta?!? Onhan se nyt aika käsittämätöntä suomalaisesta, jonka käsi alkaa haroa pullonavaajaa kahdentoista aikaan päivällä, korkki aukaistaan viimeistään kuudelta ja nukkumaanmeno kunnossakin ollaan jo hyvä tovi ennen puoltayötä! Puhumattakaan baareista, jotka Suomessa sulkevat ovensa kolmelta, Argentiinassa käytännössä silloin, kun porukkaa ei enää ole.


Olevinaan paikalliset ja aina yhtä tyhjä ravintola


Kello on jo melkein kaksi. Suomalaisia väsyttää..