torstai 20. toukokuuta 2010

Kalana kuivalla maalla - Ensikosketus Boliviaan

Chingching! Vaikka sanoinkin viimeisen päivityksen jäävän viimeiseksi, niin yritän silti kirjoitella reissun päältä jotain nopeaa, kun sanottavaa tulee. Valitettavasti kuvia en pysty reissusta lisäilemään, mutta toivottavasti teksti ajaan ainakin lähes saman asian.

Pakollisen Chilessä vietetyn päivän jälkeen saavuimme Boliviaan eilen aamulla - oikea matka voi alkaa! En tiedä miksi, mutta en vain erityisemmin pidä Chilestä. Mutta heti ensisilmäyksestä lähtien Bolivia on vaikuttanut mahtavalta - seikkailulta! Jo taksi matkalla huomasi eron Chileen tai Argentiinaan. Boliviaa voikin hyvällä syyllä nimittää todelliseksi kehitysmaaksi - kadut täynnä kaaosta ja kansallisasuihin pukeutuneita bolivialaisia. Tämän vastapainoksi hostellimme Wild Rover on kenties yksi parhaista, joissa olen yöpynyt.

Hintataso Boliviassa on todella halpa. Laamapipolla hintaa 1-2e, -hanskoilla 1-3e, ravintolaillallinen 3e ja tietenkin se perinteinen hintatason mittari Coca-Cola 1/2l 0,3e. Big Macilla hintatason vertailu ei onnistu, sillä koko McDonalds haistatti Bolivialle pitkät ja poistui maasta.

Eilen 3200m korkeudessa olevan La Pazin ohuen ilmanalan tunsi vaikeutena hengittää ja muutenkin todella nopeana hengästymisenä. Tätä ei auttanut yhtään se, että La Paz on täynna toinen toistaan jyrkempiä mäkiä, joiden kapuaminen ainakaan ensimmäisenä päivänä ei ollut miään herkkua! Etenkin päikkäreiltä herätessä olo oli todella tukkoinen ja hengittäminen todella raskasta. Illalla korkea ilmanala aiheutti myös päänsärkyä, mutta tämä saattoi toisaalta johtua kahdesta edeltäneestä erittäin vähän nukutusta yöstä, pienoisesta flunssasta ja nälästä. Tänään hengittäminen kuitenkin luonnistuu taas huomattavasti helpommin, toivottavasti edeltävä päivä jäi siis viimeiseksi, jolloin tunsin oloni kalaksi kuivalla maalla.

Heti ensimmäisenä päivänä mukaan tarttui kiitettävä määrä laamapipoja ja hanskoja - joutuu varmaan kohta ostamaan uuden repun, että saa kaikki jotenkin tuotua takaisin, heh! Myöskään pelätty vatsatauti ei ainakaan vielä ole ilmestynyt pilaamaan matkaa, joskin Sanna sanoi eilen vatsansa kurnivan pahaenteisesti. Toivotaan kuitenkin, että vatsataudeilta vältytään.

Tänään tarkoitus olisi vain ottaa rauhallisesti ja jatkaa sopeutumista ohueen ilmanalaan. Perjantaille suunnitelmissa olisi pyöräretki "Death Roadille" ja illasta yöbussi Uyunin suolajärville, josta takaisin La Paziin sunnuntaiaamuksi ja katsomaan intiaaninaisten vapaapainia Cholitas Wrestlingiä. Matkan olisi tarkoitus jatkua tiistaina kohti maailman korkeimmalla sijaitsevaa järveä - Lake Titicacaa.

Lisätietoa Boliviasta löytyy Helsingin Sanomien Matka-artikkelista.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Itinerary

Neljä kuukautta Buenos Airesia takana. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja hyvin vähän siitä olen tänne saanut kirjotettua. Jälleen kerran on kuitenkin tullut aika pakata laukut, jättää taakse kaikki tuttu ja turvallinen, ja suunnistaa kohti uusia kokemuksia - uusia seikkailuita. Tällä kertaa innostuksen lisäksi mielessä on myös hippunen haikeutta, Buenos Aires kaikkine huonoine ja etenkin hyvine puolineen saa nyt jäädä.

Tulevien 28 päivän aikana edessä kuitenkin siintää kolme entuudestaan tuntematonta, ja yksi tuttu valtio, matkan startatessa aamulla noin kello 03.00, josta matka jatkuu ainakin lentojen osalta seuraavasti:
18.5 Buenos Aires - Santiago (Chile)
19.5 Santiago - La Paz (Bolivia)
1.6 Cuzco (Peru) - Rio de Janeiro (Brasilia)
13.6 Rio de Janeiro - Buenos Aires
14.6 Buenos Aires - Helsinki 15.6 klo 22.40
(Liput yht: 668,58€ Kilroyn kautta otettuna)

Jokaisesta näistä valtioista on tullut kuultua paljon ja ennakko-odotukset ovat muotoutuneet paljolti näiden mukaiseksi. Boliviassa uskon toivottavan meidät tervetulleeksi paskanhajullaan, huonolla hygieenialla, vuoristotaudilla  ja todennäköisesti vatsataudilla. Miksi siis Bolivia? Näiden epäilemättä negatiivisten asioiden lisäksi odotan Bolivialta paitsi halpaa hintatasoa, myös ainutlaatuista luontoa - maailman suurinta suola-aavikkoa, Potosin vanhaa kaivoskaupunkia, pyöräretkeä maailman vaarallisimmalle tielle ja Titicaca-järveä - ja etenkin roppakaupalla uusia kokemuksia. Perulta odotan ennen kaikkea Machu Picchun muinaista inkakaupunkia. Brasilialta odotan lämmön, Cobacabanan hiekkarantojen, Kristus-patsaan ja sokeritoppavuoren vastapainoksi kallista hintatasoa. Nämä ennakkoluulot mielessä on hyvä viedä ylimääräiset tavarat säilöön ja lähteä nauttimaan uusista kokemuksia!

Tämän, todennäköisesti viimeisen, postauksen myötä Jani kiittää ja kuittaa! Chau!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua!

Kun on asunut Argentiinassa yli 3 kuukautta ja koettanut kirjoittaa blogia täällä kokemastaan, on aika vaikea kuvitella, että koko blogissa ei ole edes yhdellä sanalla mainittu tai viitattu jalkapalloon! Sitä kuinka tämän aiheen olen pystynyt täysin sivuuttamaan en tiedä itsekään, mutta ainakin tiedän kuinka asia on helppo korjata. Niinpä pyhitetään lähes koko postaus sille kaikkein pyhimmälle - jalkapallolle ja Boca Juniorsille!

 Tuttu näky ympäri Argentiinaa, keltaiset CABJ sinisessä vaakunassa

CABJ - Club Atlético Boca Juniors, on eittämättä Argentiinan suosituin ja kansainvälisesti menestynein seura. Vanhan sanonnan mukaan puolet argentiinalaisista plus yksi, kannattavat seuraa. Näin suomalaisittainhan suuri kynnys kannattaa Bocaa löytyy jo pelipaidan väreistä - sinisestä ja keltaisesta. Tämähän on kuin ruotsalaisia kannattaisi, ja mistäpä nämä Bocan värit sitten juontavat juurensa? Aivan, mistäpä muustakaan kun Ruotsin lipusta! Legenda kertoo, että 1906 Bocan hävittyä ottelun toista samoissa väreissä pelannutta joukkuetta vastaan, Boca poistui satamaan odottamaan seuraavaa saapuvaa laivaa, jonka lipun väritys otettaisiin uuden pelipaidan väreiksi.

Suomesta ja hyvinvointivaltiosta tulevana on vaikea kuvitella, kuinka suuri merkitys jalkapallolla ja etenkin Boca Juniorseilla voi ihmisten elämään olla. Mutta siinä vaiheessa kun ihminen elää slummissa ja kerää roskia hengissä pysyäkseen ilman tietoa paremmasta, on jalkapallo näille ihmisille OIKEASTI koko elämä. Tähän verrattuna on suomalainen JYPin kannatus vielä aika pientä. Kun tähän soppaan sotketaan vielä argentiinalainen temperamentti ja intohimo, pystyy tämän kaiken aistimaan joka toinen sunnuntai, Boca Juniorsien pelatessa kotiotteluaan legendaarisella La Bomboneralla.

 La Bombonera

Hinca de Boca! Taustalla tyhjentynyt fanikatsomo..

 Ensimmäisen pelin istumapaikat..

Boca Juniorsien suuresta suosiosta johtuen on lippujen hankkiminen peleihin monesti vaikeaa. Eikä vähiten siksi, että Boca Juniorsien kotistadion sijaitsee La Bocan kaupunginosassa, jonne jo pelkästään menemistä varmaan jokainen matkaopas kehoittaa välttämään. Tästä huolimatta, olen ollut pariin otteeseen katsomassa Bocan edesottamuksia kotiyleisönsä edessä. Ensimmäisellä kerralla haimme liput suoraan stadionin lippuluukulta. Kaikki halvimmat liput olivat jo tähän mennessä loppuneet ja jouduimmekin pulittamaan omista lipuistamme 250 pesoa, joka nyt ei kuitenkaan aivan konkurssiin vienyt. Seuraavalla kerralla menimme otteluun residenssillä asuvan paikallisen johdatuksella sivuporteista suoraan kaikkein innokkaimpien fanien katsomoon. Näille normaalisti 30 pesoa maksaville seisomapaikkalipuille tuli hintaa 100 pesoa, mutta kokemus oli sen arvoinen! Itseasiassa ei voida puhua, että kyseessä olisi ollut vain jalkapallo peli, vaan todellinen fiesta! 2 tuntia rumpujen pauketta, fanilauluja ja samassa tahdissa hyppivä ihmislauma saivat koko katsomonosan heilumaan musiikin tahtiin!

Ja seuraavan pelin seisomapaikat huligaanikatsomossa! Meininki oli jokseenkin erilaista!

Doce - pelaaja numero 12 - Bocan kuuluisa fanikatsomo yli tunti ennen ottelun alkua..

Martin Palermo - El Loco - 358 ottelua, 218 maalia! Bocan suosituin pelaaja ja Argentiinan tulevan maailmanmestaruuden ratkaisija!

Ja kun alussa todettiin, että pyhitetään lähes koko postaus jalkapallolle niin pitäähän tänne vähän muutakin. Sunnuntaina kävimme nimittäin katsomassa legendaarisen koripalloryhmän Harlem Globetrotterssin showta Luna Parkilla. Jos on La Bomboneran stadion legendaarinen jalkapallonäyttämönä, on Luna Park vähintään yhtä kuuluisa konserttien, nyrkkeilyotteluiden ja muiden erinäisten tapahtumien näyttämönä. Ja hienoahan se oli, ainakin sen ensimmäisen 15 minuuttia, ennen kuin alkoi tuntua että eiköhän tämä nyt ole nähty. Mutta ehkä se vain johtuu siitä, että koripallo ei ole urheilua.

 Luna Park

Alkukikkailua.

Donkki - kuva ei ehkä paljasta koko hienoutta!

lauantai 8. toukokuuta 2010

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Hyvä ruoka, parempi mieli :)

Ruoka. Ehdottomasti yksi parhaista asioista Argentiinassa!

Lähdettyäni Argentiinaan oli äitin ja mummon suurin huoli varmasti että, saakohan se poika nyt muailmalla syödyksi. Yksi ensimmäisistä skype-keskusteluista kotiin koskikin varmasti ruokaa. Ainakin muistan selkeänä äitin ilahtuneet sanat: "Ai saako siellä perunaakin?" Vaikka sen jo nyt äiti tiedätkin niin, kyllä äiti, kyllä täältä saa perunaa, onhan peruna lähtöisin juuri Etelä-Amerikasta.

Nyt kun lähes 4 kuukautta on takana, ja Suomesta ostetut farkut mahtuvat edelleen jalkaan, oli pakko turvautua kuva-arkistoon ja katsoa, onko täällä ylipäänsä tullut syötyä mitään?? Ja jo näistä löytyneistä kuvista päätellen, kyllähän täällä on saanut syödäkseen! Itse asiassa alle puolen vuoden aikana Argentiinassa olen syönyt useammin ravintolassa kuin Suomessa koko elämäni aikana. Itse asiassa, tämä määrähän nyt ylittyi varmaan parin ensimmäisen viikon aikana - sen verta vähän on tullut Suomessa ravintoloissa käytyä.. Kuitenkin kun lähtee reissuun avoimin mielin kokee kaikkea uutta, myös ruokarintamalla. Matkan aikana mahaa onkin kasvatettu mm. kanalla, laamalla, lampaalla, strutsilla, erinäisillä äyriäisillä, sushilla, meksikolaisella, verimakkaralla, ohutsuolesta puhumattakaan. Unohtaa ei tule myöskään pihvejä, joita lautaselle on ilmestynyt vähintäänkin pari kolme kertaa viikossa.

Myös monia havaintoja tämän vajaan 4 kuukauden aikana on tullut tehtyä. Ensinnäkin argentiinalaiset syövät mieluummin ulkofilettä (bife de chorizo) kuin sisäfilettä (bife de lomo), vaikka nämä ovat käytännössä saman hintaisia. Voin veikata aika harvan suomalaisen valitsevan listalta ulkofilettä sisäfileen sijaan, jos hintalapussa seisoo sama hinta. Kun Suomessa on taasen tottunut, että yleensä korkeampi hinta on tae paremmasta ruoasta, ei tämä päde Argentiinassa alkuunkaan. Argentiinassa korkeammalla hinnalla saa toki paremman miljöön paremmalta paikalta, mutta hyvää ruokaa näistä on useimmiten turha odottaa.

Mutta koska kuva-arkisto tuli pengottua, mitä tässä enää sanoja enempää tuhlaamaan, annetaan kuvien puhua puolestaan!








 San Telmon kauppahallin hedelmävalikoimaa
 Kurssin yhteinen tervetuloateria. Onneksi ei ole toista yhtä pahaa pihviä eteen kannettu!
 Kurssin avajaisillallinen Puerto Maderon hienostoravintolassa. Toisin kuin Suomessa, hinta ei kerro pätkääkään laadusta. Yksi huonoimmista eteen kannetuista pihveistä. Ensimmäiset kaksi pihviä, ensimmäiset kaksi PAHAA pihviä juuri pihveistään tunnetussa Argentiinassa. Meinasi jo ensimmäisellä viikolla joutua usko koetukselle.
 Hampurilainen Gibraltarilla. Ehkä ainoa paikka koko kaupungissa, missä ruoka käydään tilaamassa tiskiltä..
 Kinkku-juusto täytteinen pihvi yhdessä San Telmon monista ravintoloista. 48 pesoa, reissun tuohon asti paras pihvi.
 Ensimmäinen ja isoin parillada! Kaikkea pelkokerroin tavaraa lehmän ulkofileestä ohutsuoleen. Hintaa kolmen hengen setille satanen ja risat.
 Siga la Vaca ja all-you-can-eatt-buffetin salaattipöytä
 Siga la Vaca ja all-you-can-eatt-buffetin salaattipöytä vol.2
 Siga la Vaca ja all-you-can-eat-buffetin pääruokagrilli. Hintaa koko lystille 69 pesoa
Munakoisopitsaa. Maistui ihan miltä näyttääkin...
Pari kannua Sangriaa ja Clerico San Telmon torilla! 45 pesoa / kannu, kantispaikka!
Mendoza. Hieno miljöö ja kalliit hinnat eivät vieläkään taanneet hyvää pihviä.. Suomalaisittain normihinta 78 pesoa.
Mendoza ja parillada, joka ei vaan (lähes) koskaan petä!
Ensimmäinen ilta Tyynenmeren rannoilla Valparaisossa. Lautasella strutsia.
Chilen erikoisuus, completa, hodari juustolla, majoneesilla, guacamolella ja etikkasipuleilla.
Kulhollinen äyriäisiä Valparaison kauppahallin kupeessa. Puolen kulhon jälkeen joku lisuke ei ois ollu hassumpi.
Backpackers hostel Saltan asado. Hinta 0 €!
Parillada once again. Salta ja ravintola Viejo Jack. Hinta ihan joku käsittämättömän alhainen 44 pesoa tjsp kahdelta!
  Täydellinen pihvi - vain itse liha ja vähän suolaa, ei mitään pippuria tai kastiketta pilaamassa lihan ominaismakua! Hinta koko setille 44 pesoa!
Kauppakeskus Alto Palermo, Benihana. Ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen sushi!
Perussetti! Bife de Chorizo (ulkofilepihvi) con papas fritas. Hintaa paikasta ja pihvin koosta riippuen 25-50 pesoa.
Alkupala nachot Puerto Maderon DF Restaurante Mexicano.
Pääruoaksi Fajitas especial. Ei kaiken halvin paikka, hintaa kahden hengen pääruoalle 108 pesoa.
Viimeisin (ei viimeinen) ateria. 550g bife de chorizo mariposa jo kantapaikaksi muodostuneessa Gran Parilla del Platassa, Chilen ja Perun kulmauksessa San Telmossa. Hintaa pihville 48 pesoa. Ja joo, en vetäny yksinään - hyvin sai kahdenkin suomalaisen vatsat täytettyä!
"Neljätoista prosenttista! Ei varmaan oo mikään huono viini" -sisko 2010

.
.
.
.
.
.


Niin, ja onhan me tehty ruokaa kotonakin. Aika harvoin, mistä johtunee..?

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Jäätä. Jäätä. Ja jäätä - Extemporee matkailua, viimeinen osa

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa vajaa 20h bussimatka kun herätä tunnin yöunien jälkeen herätyskellon pirinään kello 04:15. Silmät ristissä matkatavarat rinkkaan, Ushuaian yössä kohti bussipysäkkiä ja bussiin odottamaan tulevaa dagen efteriä. Ja mikä parasta, ilman pisaraakaan vettä.

Vaikka matka Ushuaista El Calafateen ei ole pitkä (tai ainakaan kartalta katsottuna se näyttää melko mitättömältä) kestää matka tosiaankin lähes 20 tuntia arvioidun lähtöajan ollessa 05:00 ja saapumisajan El Calafateen 00:30. Osaltaan tämä selittyy sillä, että suoraa maantieyhteyttä mantereella olevan Argentiinan ja Argentiinan Tulimaan välillä ei ole, vaan suuri osa matkasta tehdään Chilen puolella. Tämä taas edellyttää kahta rajatarkastusta, jotka kestävät rajavartijoiden virkaintoisuudesta riippuen puolesta tunnista lähemmäs kahteen tuntiin. Toisaalta aikaa selittää osaltaan se, että yhteys ei ole suora vaan bussia joutuu vaihtamaan Argentiissa, Atlantin rannalla sijaitsevassa Rio Gallegoksessa. Kolmanneksi matkan kestoon vaikuttaa se, kuinka sopivasti bussi saapuu Tulimaasta mantereelle kuljettavalle lossille.

Tulimaasta mantereelle vievä Lossi. Ihan kun Arvinsalmessa konsanaan.

Bussimatka meni rajatarkastuksia lukuunottamatta syvässä horroksessa ja ennakkoon suunnitellut maisemien katsomiset saivat nyt jäädä unien tieltä. Matka sujuikin joutuisasti ja bussilippuja vaihtelemalla saavuimmekin El Calafateen _jo_ ilta yhdeksän jälkeen. Onneksemme varaamallamme hostellilla oli juuri tänä iltana grillijuhlat, joten ravintolaakaan ei tarvinnut lähteä enää illaksi metsästämään.

Seuraavana aamuna otimme suunnaksi Los Glaciaresin kansallispuiston, jossa tiesimme olevan jäätä, jäätä ja jäätä. Ja sitähän siellä riittikin, nimittäin jäätä, jäätä ja vielä kerran jäätä Perito Morenon jäätikön muodossa. Perito Morenon jäätikkö on yksi Etelä-Patagonian jääkentän 48:sta jäätiköstä. Nämä 250:n neliökilometrin jäätiköt ovat maailman kolmanneksi suurin makean veden reservistä. Lisäksi Perito Morenon jäätikkö on yksi Etelä-Patagonian jääkenttien kolmesta jäätiköstä, jotka edelleen jatkavat laajenemistaan.

Alkuun pikkubussimme kaartoi aivan Lago Argentinon rantaan, josta sopivaa rahasummaa vastaan lauttaan ja lautalla lähemmäs jäätikköä. Logo Argentinon (Argentiina järven) vesi näytti juuri siltä kuin sen voi jäätikön laidalla kuvitellakin näyttävän - hyytävän kylmältä! Parasta mitä näillä veneretkillä on tarjottavanaan, ovat koko 60m korkean seinämän korkuiset sortumiset. Siinä vaiheessa kun koko seinämä tulee alas ylhäältä asti, on näky ja etenkin tästä lähtevä ääni upeaa katsottavaa ja kuultavaa. Valitettavasti meidän veneretkellä ollut tarjottavanaan kuin muutamia pienempiä sortumisia, mutta luonnonvoimille nyt ei voi mitään.


Veneretkeltä jatkoimme maisemareitille, josta jäätikkö avautui koko laajuudessaan. Kaiken suurimman ilon jäätiköstä olisi varmasti saanut osallistumalla minipatikoinnille itse jäätikön päälle, mutta tämä jäi meiltä tällä kertaa väliin. Kuvista voi kuitenkin itse kukin nähdä, oliko käynti jäätiköillä käymisen arvoinen, joten antaa kuvien puhua puolestaan.



Odotus palkittiin! Viimein etes pieni sortuma jäätikössä!

Olimme etukäteen hyvinkin epäileväisiä, että riittääkö yksi päivä El Calafatessa ja jäätiköillä mihinkään. Hyvin riitti, ja ensimmäinen päiväkin meinasi tuntua puuduttavalta kun jäätiköitä oli katsellut 5 tuntia. Mikäli reissuun olisi halunnut lisätä retkeilyn jäätiköllä, olisi toinen päivä voinut olla tarpeen.

Jäätiköiltä El Calafateen palasimme juuri ennen Aerolineas Argentinasin toimiston sulkeutumista. Nukutun bussimatkan jäljiltä olimme vielä melkoisessa horroksessa astuessamme sisään toimistoon, mutta emme ajatelleet tämän paljoakaan haittaavan, sillä olimmehan jo netissä katsoneet ja varanneet parhailta tuntuneet lennot. Niinpä toimistoon ja enempää aivotyötä käyttämättä ulos seuraavan aamun Rio Gallegos - Buenos Aires -lentolippujen kanssa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun odottelimme viidettä tuntia hostellin aulassa kolmelta aamuyöllä lähtevää bussia 315km päähän Rio Gallegokseen, kävi useampaan kertaan mielessä, että olikohan taas muutaman kympin säästön arvoista valita nämä liput suorien El Calafate - Buenos Aires -lippujen sijaan.. Varsinkaan, kun näillä lipuilla olisimme olleet jo tässä vaiheessa perillä Buenos Airesissa!