sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Jäätä. Jäätä. Ja jäätä - Extemporee matkailua, viimeinen osa

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa vajaa 20h bussimatka kun herätä tunnin yöunien jälkeen herätyskellon pirinään kello 04:15. Silmät ristissä matkatavarat rinkkaan, Ushuaian yössä kohti bussipysäkkiä ja bussiin odottamaan tulevaa dagen efteriä. Ja mikä parasta, ilman pisaraakaan vettä.

Vaikka matka Ushuaista El Calafateen ei ole pitkä (tai ainakaan kartalta katsottuna se näyttää melko mitättömältä) kestää matka tosiaankin lähes 20 tuntia arvioidun lähtöajan ollessa 05:00 ja saapumisajan El Calafateen 00:30. Osaltaan tämä selittyy sillä, että suoraa maantieyhteyttä mantereella olevan Argentiinan ja Argentiinan Tulimaan välillä ei ole, vaan suuri osa matkasta tehdään Chilen puolella. Tämä taas edellyttää kahta rajatarkastusta, jotka kestävät rajavartijoiden virkaintoisuudesta riippuen puolesta tunnista lähemmäs kahteen tuntiin. Toisaalta aikaa selittää osaltaan se, että yhteys ei ole suora vaan bussia joutuu vaihtamaan Argentiissa, Atlantin rannalla sijaitsevassa Rio Gallegoksessa. Kolmanneksi matkan kestoon vaikuttaa se, kuinka sopivasti bussi saapuu Tulimaasta mantereelle kuljettavalle lossille.

Tulimaasta mantereelle vievä Lossi. Ihan kun Arvinsalmessa konsanaan.

Bussimatka meni rajatarkastuksia lukuunottamatta syvässä horroksessa ja ennakkoon suunnitellut maisemien katsomiset saivat nyt jäädä unien tieltä. Matka sujuikin joutuisasti ja bussilippuja vaihtelemalla saavuimmekin El Calafateen _jo_ ilta yhdeksän jälkeen. Onneksemme varaamallamme hostellilla oli juuri tänä iltana grillijuhlat, joten ravintolaakaan ei tarvinnut lähteä enää illaksi metsästämään.

Seuraavana aamuna otimme suunnaksi Los Glaciaresin kansallispuiston, jossa tiesimme olevan jäätä, jäätä ja jäätä. Ja sitähän siellä riittikin, nimittäin jäätä, jäätä ja vielä kerran jäätä Perito Morenon jäätikön muodossa. Perito Morenon jäätikkö on yksi Etelä-Patagonian jääkentän 48:sta jäätiköstä. Nämä 250:n neliökilometrin jäätiköt ovat maailman kolmanneksi suurin makean veden reservistä. Lisäksi Perito Morenon jäätikkö on yksi Etelä-Patagonian jääkenttien kolmesta jäätiköstä, jotka edelleen jatkavat laajenemistaan.

Alkuun pikkubussimme kaartoi aivan Lago Argentinon rantaan, josta sopivaa rahasummaa vastaan lauttaan ja lautalla lähemmäs jäätikköä. Logo Argentinon (Argentiina järven) vesi näytti juuri siltä kuin sen voi jäätikön laidalla kuvitellakin näyttävän - hyytävän kylmältä! Parasta mitä näillä veneretkillä on tarjottavanaan, ovat koko 60m korkean seinämän korkuiset sortumiset. Siinä vaiheessa kun koko seinämä tulee alas ylhäältä asti, on näky ja etenkin tästä lähtevä ääni upeaa katsottavaa ja kuultavaa. Valitettavasti meidän veneretkellä ollut tarjottavanaan kuin muutamia pienempiä sortumisia, mutta luonnonvoimille nyt ei voi mitään.


Veneretkeltä jatkoimme maisemareitille, josta jäätikkö avautui koko laajuudessaan. Kaiken suurimman ilon jäätiköstä olisi varmasti saanut osallistumalla minipatikoinnille itse jäätikön päälle, mutta tämä jäi meiltä tällä kertaa väliin. Kuvista voi kuitenkin itse kukin nähdä, oliko käynti jäätiköillä käymisen arvoinen, joten antaa kuvien puhua puolestaan.



Odotus palkittiin! Viimein etes pieni sortuma jäätikössä!

Olimme etukäteen hyvinkin epäileväisiä, että riittääkö yksi päivä El Calafatessa ja jäätiköillä mihinkään. Hyvin riitti, ja ensimmäinen päiväkin meinasi tuntua puuduttavalta kun jäätiköitä oli katsellut 5 tuntia. Mikäli reissuun olisi halunnut lisätä retkeilyn jäätiköllä, olisi toinen päivä voinut olla tarpeen.

Jäätiköiltä El Calafateen palasimme juuri ennen Aerolineas Argentinasin toimiston sulkeutumista. Nukutun bussimatkan jäljiltä olimme vielä melkoisessa horroksessa astuessamme sisään toimistoon, mutta emme ajatelleet tämän paljoakaan haittaavan, sillä olimmehan jo netissä katsoneet ja varanneet parhailta tuntuneet lennot. Niinpä toimistoon ja enempää aivotyötä käyttämättä ulos seuraavan aamun Rio Gallegos - Buenos Aires -lentolippujen kanssa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun odottelimme viidettä tuntia hostellin aulassa kolmelta aamuyöllä lähtevää bussia 315km päähän Rio Gallegokseen, kävi useampaan kertaan mielessä, että olikohan taas muutaman kympin säästön arvoista valita nämä liput suorien El Calafate - Buenos Aires -lippujen sijaan.. Varsinkaan, kun näillä lipuilla olisimme olleet jo tässä vaiheessa perillä Buenos Airesissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti