perjantai 19. helmikuuta 2010

Vesi.

Vesi. Niin jokapäiväinen ja itsestään selvä asia, josta kirjoittaakseen täytyy matkata lähes toiselle puolelle maapalloa. Voin sanoa pitäväni vedestä - siis niin kauan kun se tulee puhtaana hanasta, sopivassa määrin taivaalta tai virtaa puhtaana omissa uomissaan. Buenos Airesissa näistä ehdoista ei täyty yksikään!

Hanavesi on kyllä juomakelpoista, mutta hyvän makuiseksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan kehua. Ensialkuun olikin mukava huomata, että yhteisessä tilassa on automaatti, joka suodattaa meille puhdasta juomavettä. Ilo osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi, sillä sen jälkeen kun lähes jokaisella oli ongelmia vatsan kanssa, kysyimme josko automaatin suodatin pitäisi vaihtaa? Vastaukseksi saimme vain oudon katseen ja kysymyksen "Mikä suodatin? Automaatti vain lämmittää ja kylmentää kraanaveden" No, ainakin vastaus vatsavaivoihin selvisi.. Postauksen aihe ei kuitenkaan tullut sen enempää kraanavedestä kuin La Plata joen uimakelvottomasta vedestä, vaan sateista.

Matkaoppaani mukaan Buenos Airesin keskimääräinen sademäärä helmikuussa on 71 ml. Helmikuu 2010 on ollut kaikkea muuta kuin normaali. Keskimääräinen sademäärä yli tuplattiin helmikuun ensimmäisten 10 päivän aikana. Kun viimein aurinkoiset päivät koittivat, uskoin että helmikuun sateet olivat ohi ja pääsisimme nauttimaan tammikuunlopun kaltaisista aurinkoisista ilmoista. Paljoa enempää väärässä en olisi voinut olla.

Vaikka sateita on ollutkin pitkin helmikuuta, rankkasateiden todellinen vaikutus Buenos Airesin elämään valkeni minulle vasta tänään. Olimme kuuden jälkeen lähdössä seitsemältä alkaville tangotunneille. Edellisenä keskiviikkona matkaan oli metrolla ja kävellen kulunut aikaa noin tunti, joten ajattelimme selviävämme paikalle taksilla helposti puolessa tunnissa. Kun normaalisti vapaan taksin löytämiseen ei mene minuuttiakaan, saimme tänään metsästää vapaata taksia todenteolla.. Kun viimein pääsimme taksiin ja sanoimme osoitteemme, taksikuski pyöritteli päätään ja yritti selittää (myös käsin), että matkan varrella on tie, jolla on vettä vyötäröön asti ja perille on mahdotonta päästä. Sannan vastattua takapenkiltä "Sí, sí, llueve mucho" (Kyllä kyllä, sataa paljon) taksikuski kuitenkin lähti matkaan hieman päätään pyöritellen. Kun normaalisti minuutissa taittuvaan kolmen korttelin matkaan oli kulunut kymmenisen minuuttia alkoi taksissa keskustelu "Niin tuota, sanokohan se kuski että sinne kohteeseen on mahdoton päästä, että siellä on jossain kohassa puol metrii vettä tiellä?" "Joo, jotain sellasta se tais yrittää sanoa.." No päätettiin sitten jättää tangot tältä päivältä ja mennä kämpille tekee sangriaa ja lettuja. Seuraavia kuvia katsellessa voisi todeta päätöksen olleen onnistunut:






























Näitä kuvia katsellessa on mukava todeta asuvansa yhdellä Buenos Airesin korkeimmista alueista, joten tulvavaaraa ei residenssillä pitäisi olla.

-Buenos Aires kuittaa huomista ja Forecan 130 ml sade-ennusteen toteutumista odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti