Aika.

Kun nyt on "Vesi."- postauksen myötä lähdetty käsittelemään itsestään selvyyksiä, on hyvä jatkaa valitulla tiellä. Paitsi, että Buenos Airesissa kello kulkee viisi tuntia Kitteetä jäljessä, löytyy ihmisten päivärytmeistä huomattavia eroja koti-Suomeen verrattaessa.

Siinä missä suomalainen on tottunut syömään illallisensa viimeistään klo 18 aikaan (sillä onhan yösuominen pahasta ja lihottavaakin), on Argentiinassa turha etsiä auki olevaa ravintolaa ennen ilta kahdeksaa. Tällöinkin ravintoloihin menevät kaikken hätäisimmät - yleensä siis me. Paikalliset alkavat saapua ravintoloihin ilta kymmenen aikaan ja etenkin viikonloppuisin ruokailijoita riittää aina yö kahteen saakka.

Toinen esimerkki erilaisista aikarytmeistä tuli hyvin esille paikallisen ystävämme Danielin kutsuessa meidät syntymäpäivilleen. "Keskiyöstä lähtien voi saapua juhliin ja baariin lähdetään ehkä kolmen maissa.." Siis alottelemaan kaheltatoista ja baariin vasta kolmelta?!? Onhan se nyt aika käsittämätöntä suomalaisesta, jonka käsi alkaa haroa pullonavaajaa kahdentoista aikaan päivällä, korkki aukaistaan viimeistään kuudelta ja nukkumaanmeno kunnossakin ollaan jo hyvä tovi ennen puoltayötä! Puhumattakaan baareista, jotka Suomessa sulkevat ovensa kolmelta, Argentiinassa käytännössä silloin, kun porukkaa ei enää ole.


Olevinaan paikalliset ja aina yhtä tyhjä ravintola


Kello on jo melkein kaksi. Suomalaisia väsyttää..