Vaikka harvoin muilloinkaan on Argentiinassa matkustaessa voinut ikkunasta näkyvää maisemaa tylsäksi haukkua, oli matka yli Andien omassa luokassaan! Lieneeköhän kuinka suuri loukkaus Chileä kohtaan sanoa, että parasta koko matkassa olikin itse asiassa Alppien ylitys??
Tervetuloa Chileen!
Serpentiinitie yli Andien. Oma matikkapää loppui mutkan 36 kohdalla, mutta sen verran niitä ainakin oli matkalla ylhäältä alas.
Itse matkakohteessamme, Valparaisossa, ei ollut mitään vikaa vaan kaupunki oli varsin mukavan tuntuinen pieni boheemikaupunki värikkäine rakennuksineen, lukemattomine seinämaalauksineen ja kodikkaine ravintoloineen. Ainoa mikä mätti, oli reissun ajankohta. Pääsiäisloman aikoihin Chilessä alkaa olla jo turhan viileää, eikä rantailmoista päästy nauttimaan kertaakaan! Niinpä suunnitelmat (olikohan ensimmäinen kerta tässä blokissa kerrottuna kun jotkut suunnitelmat meni uusiksi?) uusiksi ja keksimään muuta ajanvietettä muutamaksi päiväksi.
Mendozassa yöunien jäätyä melko vähiin erilaisten aktiviteettien ansioista, ei ensimmäiselle illalle ja seuraavalle päivälle suurempia ohjelmanumeroita tarvinnut suunnitella. Tämän takasivat varsinkin hostellihuoneen sängyillä odottaneet untuvapeitot ja tyynyt! Ei sitä vielä viimeisenä aamuna Suomessa sängystä herätessään olisi uskonut millaista luksusta on seuraavan kerran yli 2kk kuluttua päästä nukkumaan oikeiden peittojen alle!
Kukkuloista muodostuva Valparaiso värikkäine taloineen.
Ensimmäisen päivän kaupunkikierroksen jälkeen alkoi kuitenkin jo tuntua, että jotain tekemistä seuraavalle päivälle on keksittävä. Niinpä varasimme hostellin Jorgen kautta viinikierroksen, jolle taattiin hyvä ja englantia puhuva taksikuski oppaaksi.
Kierros alkoikin seuraavana aamuna mallikkaasti kuskin kysellessä "How are you? Where are you from?" Vastailimme innokkaasti olevamme Suomesta ja keskustellen niitä näitä taksin kaarrellessa Valparaison katuja. Heti Valparaison keskustasta päästyämme kuski kuitenkin tuntui kadottaneen englannintaitonsa täysin. Vähän aikaa yritimme kysellä jotain kierroksesta, mutta mitään vastausta ei kuulunut. Tämän jälkeen kuskin ainoiksi englanninkielen sanoiksi varmaan jäivätkin "Vineyard (viinitila)" ja "Pablo Neruda's house (Pablo Nerudan talo)". Kappas kun ei oltaisi näitä omilla silmillä voitu päätellä. Onneksi kuski sentään muutamien U-käännösten ja paikallisten ohjeiden perusteella pääsi näihin paikkoihin perille! Itsessään viinikierros ja Chilen kansallisrunoilija Pablo Nerudan talo olivat varsin suositeltavat käyntikohteet, mutta ainakaan tästä oppaasta ei mitään iloa herunut.
Seuraavat päivät Chilessä eivät juurikaan tarjonneet muuta kuin kiertelyä ja paikkojen katselua Valparaisossa, Viña del Marissa ja pääkaupunki Santiagossa.
Ja koska Chilen maanjäristyksistä Suomessakin suuresti otsikoitiin niin olisi kai väärin jättää ne kokonaan ilman huomiota. Valparaisosta löysimme yhden tsunamievakuointireitti-kyltin, Santiagossa Museo de las Bellas Artesin portaat olivat sortuneet, sekä lähes jokainen moottoritien ylittävä kävelysilta oli kärsinyt vaurioita. Emme toki käyneet lähelläkään pahiten järistyksistä kärsineissä paikoissa, joissa jäljet olisivat varmasti näkyneet kaikkialla!
Evakuointireitti! Ainoaksi jäänyt maanjäristyksen aiheuttama havainto Valparaisossa.
Valparaison seinämaalauksia vol. 1, 2 ja 3
Lopuksi vielä Nippen kunniaksi alku Pablo Nerudan Oodista kissalle:
Eläimistä tuli susia,
joillekin kasvoi liian pitkä häntä,
toisille viallinen pää.
Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,
kotiutuivat maisemaan,
saivat syntymämerkkinsä, viehkeytensä,
taidon lentää.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä.
Se oli heti syntyjään täydellinen,
kulki yksin, luotti itseensä ja tiesi mitä tahtoi.
Ja jo edellisessä postauksessa mainittu linkki Mendozan ja Chilen kuviin tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti