Tuskin oli pöly kerennyt laskeutua edellisten reissujen jäljiltä, kun rinkka jo täyttyi uudelleen. Kahden edeltäneen viikon reissailujen jäljiltä olo oli melko kuollut, mutta siinä vaiheessa kun Turusen Mikko on matkannut Suomesta Argentiinaan, ei liene paikallaan sanoa, että "nyt ei oikein jaksa reissata".
Siispä tiistaina iltapäivästä rinkka selkään ja taksilla Retiron bussiasemalle kyselemään, josko vielä samaksi illaksi saisi lippuja n. 1500km päähän Saltaan. Heti ensimmäiseltä yhtiöltä löytyi tarvittavat liput ja ensimmäinen välietappi matkalle ilman päämäärää oli valmiina!
Jälleen kerran 20h bussimatkan jälkeen saavuimme päämäärämme. Tällä kertaa kuitenkin ilman sen suurempia tietoja yösijasta tai aktiviteeteista. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä matka 'Tren a las nubesilla', yhdellä maailman korkeimmalla kulkevista junista. Muutaman puhelinsoiton ja turisti-infossa käynnin jälkeen suunnitelmat olivat kuitenkin tarkentuneet sekä yöpaikan, että aktiviteettien osalta. Tren a las nubes (Juna pilviin) saisi jäädä ja vastaava reitti tehtäisiin autolla jolloin reittiin saatiin sisällytettyä niin ennen Inkoja eläneen kansan rauniokaupunki, suola-aavikko kuin 7-värinen vuorikin.
Kun kaikki oli suunniteltu ja varattu seuraavaa päivää varten, päätimme lähteä katsomassa miltä Saltan kaupunki näyttäisi 1070 askelman jälkeen kaupungin viereiseltä vuorelta. Vajaa kolme kuukautta pelkkää pihvin popsimista sai nämä 1070 askelmaa tuntumaan pidemmältäkin Via Dolorosalta, mutta ylös ja alaskin selvittiin. Ja mihinkäs muualle suunta alas päästyä olisi johtanut kuin hostellin ilmaiselle barbequelle - siis pihville!
Torstaiaamuna harmaa Renault Kangoo kaartaa hostellin pihaan ja retki kohti vuoria voi alkaa. Toisin kuin Chilessä, tämä opas osasi kertoa asioista, myös englanniksi. Retken ainoaksi miinuspuoleksi voi sanoa Renault Kangoon extrapenkkien 20 sentin jalkatila, niinpä jokainen jaloittelu tuli tarpeeseen!
Ensimmäinen pysäkki oli ennen Inkoja eläneen kansan raunioilla Tastilissa. Kaktuksien ympärille rakennetut kivimuurit eivät ehkä nykypäivän mukavuusstandardeja täyttäisi, mutta ovatpahan ainakin säilyneet tänne asti ja vettäkin pitävät varmasti yhtä hyvin kuin koulumme UADE, ja vielä ilman kattoa.. Maisemien ja raunioiden ihailun lisäksi pysähdykseltä tarttui mukaan alpakan villasta tehty kaulaliina - ja kipinä ostaa lisää.
Tastilin raunioilta matka jatkui laamapihveille San Antonio de los Cobresiin ja tästä eteenpäin aina Salinas Grandesin suola-aavikkoa. Mikko toivoi lomaltaan aurinkoa ja täältä sitä viimein löytyi! Jotain auringonpaisteesta suola-aavikolla kertonee paikallisten pukeutuminen kommandopipoihin ja pitkähihaisiin paitoihin auringon poltteen välttääkseen. Kauempaa tyynenä kimaltelevalta järveltä näyttäneen ja lähempää puhtaan valkoisena loistaneen suola-aavikon koko kauneus ei varmasti aukea kuin paikan päällä näkemänä ja kokemana, mutta annetaan kuvan näyttää hieman osviittaa.
Suola-aavikoilta matka jatkui kierroksen viimeiseen kohteeseen, Purmamarcaan ja 7-väriselle vuorelle. En kyllä omalla matikkapäällä ja pulmanratkaisutaidoilla seitsemää väriä laskettua, mutta voi olla että osa niistä oli toisella puolella tai jossain. Kuitenkin joku fiksumpi siihen on ne kaikki seitsemän väriä laskenut niin onhan niiden nyt siinä oltava! Itse Purmamarcan kylän keskusta oli oikea turistin paratiisi! Laamahanskoja, laamapipoja, alpakkakaulahuiveja, matekuppeja, postikortteja ja rumpuja! Siis kaikkea mihin vain typerä turisti, kuten minä, voisi rahansa laittaa.. Torilta tarttuikin mukaan postikortteja, laamalapaset, laamapipo ja matekuppi, ei siis ihan kaikkea mitä sieltä olisi voinut ostaa!
Kun kierroksen opas ei juuri osannut suositella muuta erityisesti näkemisen arvoista Saltasta tai Saltan lähistöltä seuraaviksi päiviksi, päätimme että seuraavana päivänä olisi hyvä vaihtaa maisemaa. Ainoastaan kohde puuttui. Sen kummemmin asiaa murehtimatta kysäisimme hostellilta hyvää ja halpaa parillada ravintolaa viimeiseksi illaksi kaupungissa ja lähdimme tuumimaan seuraavaa määränpäätä hyvän lihan ja viinilasillisen ääreen.
Parillada kahdelle + ranskalaiset + salaatti = 44 pesoa!
Ja lisää kuvia löytyypi tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti