Korkealta ja kovempaa!

Olin jo hyvä tovi ennen Mendozan matkaa keksinyt blogipostaukselleni osuvan otsikon - Viininmaistelijan paratiisissa - ja muodostanut jo mielessäni lähes kaiken mitä tästä viinilomasta kirjoittaisin. Toki voisin tehdä tämän postauksen juuri näiden ennakkomielikuvien perusteella, joskin tällöin koko postaus olisi lähinnä paskapuhetta. Joten, jospa lähdetään puhtaalta pöydältä ja kirjoitetaan mitä oikeasti tapahtui!

Ennen lähtöä Mendozaan olimme hyvin kerinneet palautua matkasta Iguazun putouksille, sillä saimmehan viettää Buenos Airesissa kokonaista 1,5 vuorokautta. Lisäksi torstaiaamuna matkaseurueeseemme liittyivät turistit. Heidän yksityisyyttään kunnioittaakseni, kutsun heitä heidän oikeilla nimillään - Jouni ja Tanneli.

Jo alkuvaihdosta olimme olleet ennalta fiksuja ja varanneet bussilippumme paikallisen matkatoimiston Alejandron kautta, sillä eihän nyt helpommalla voisi päästä kun tilaamalla liput englanniksi suoraan matkatoimiston kautta?? Tai, siinä vaiheessa kun toimistolla on ravannut 6 kertaa ja joka jumaliuden kerta matkatoimiston apina on tilannut liput väärään luokkaan tai ei ole onnistunut tilaamaan mitään, voi olla melko varma ettei tarvitse toista kertaa tilata mistään toimistosta mitään!

Mutta lopulta siis saimme tälle välille vaatimamme ykkösluokan liput ja ne todellakin olivat koko hintansa arvoiset. 180 astetta taipuvat tuolit, omat näytöt ja jopa bussiyhtiön oma viini! Melkein harmittaa ettei tullut otettua yhtä pikkupulloa mukaan, sillä jos ei tällä aineella saa jotain punaviinin ystäväksi, ei kenties millään.

Mendozaan saavuimme hyvissä ajoin perjantaiaamuna ja hostellilta saimmekin varailtua samalle päivälle kierroksen kahdelle viinitilalle, oliivioljyvalmistamolle ja suklaatehtaalle (joka oppaan päätöksellä vaihtui johonkin luomuruokatilaan, reilu peli). Tässä vaiheessa kaikki siis näytti sujuvan käsikirjoituksen mukaan.

Ensimmäinen viinitila olikin kaikkien odotusten arvoinen. Hyvää englantia puhuva opas, selkeä kierros ja opettavainen viinimaistelu. Tilalta mukaan tarttuikin tammitynnyrissä kypsytetty Malbec (jonka kohtaloksi koitui Valparaison bussiaseman laattalattia.. hyvälle se tuoksui, mutta ei siitä sen enempää). Tämä Don Arturon tila olikin kierroksen parasta antia ja jäi osaltamme Mendozan ainoaksi viinikierrokseksi.

Viininmaistelijat elementissään!

Jo viinikierrosta varaillessa silmiimme olivat osuneet ilmoitukset muista aktiviteeteista. Jo etukäteen olimme päättäneet käyttää yhden päivän raftingille ja heti viinikierrokselta saavuttuamme varailimme koko porukalle lauantaiksi koskenlaskua. Matka koskelle ja Andien juurelle kesti noin tunnin ja maisemat paikalla olivat upeat! Itse koski olisi saanut olla huomattavasti hurjempi, sillä eihän tuosta kyydistä edes tippunut kukaan!

Siellä se koski näkyy horisontissa...

Rafting!!

Ja kun koskenlasku ei meistä suurimmalle osalle tarjonnut tarpeeksi adrenaliiniä, ei viimeiselle päivälle jäänyt kuin yksi vaihtoehto - laskuvarjohyppy! Vaikka Tapsa oli viimeisen kaksi päivää sanonut 5 minuutin välein "laskuvarjohyppäämään?" en ehkä uskonut, että siihen tulisi lähdettyä ennen kuin vastaanoton Javier ilmoitti, että nyt on pari paikkaa huomiselle varailtu. Vielä myöhemmin Jouni ja Tanneli varailivat omat hyppynsä, joten lähes koko porukka oli mukana! Hintaa koko touhulle kuljetuksineen, 3300 hypyn ja dvd:n kanssa tulisi olemaan 960 pesoa.

Hyppypaikalle 100km päähän Mendozasta pääsimme viimeisiään vetelevällä bensankatkuisella pikkubussilla. Todennäköisesti nämä puolentoista tunnin aikana nuuhkitut bensakatkut antoivatkin kaikille rohkeuden nousta koneeseen ja etenkin hypätä sieltä alas! Paikanpäällä saimmekin katsoa videonauhan ja kuunnella kattavan noin 10 sanan selostuksen hyppyä varten. Hypyn odottelu sujuikin rattoisasti aurinkoa ottaen Kaija Koon Viimeisen Lennon soidessa lupauksia antavasti taustalla!

Oma vuoroni oli neljäntenä noin kolmelta vuorokaudelta tuntuneen odottelun jälkeen. Pahimmat jännitykset oli onneksi jätetty hostellille ja itse lentokoneesta ulos nouseminen jännitti huomattavasti vähemmän kuin lähtö SkyCoasteriin 60 metristä! 30 sekunnin vapaapudotus oli yksi hienoimpia tunteita ikinä - ei voi kun todeta, että seuraavan kerran vielä korkeammalle!