Alkuperäinen, erittäin hatara suunnitelma oli matkustaa bussilla Saltasta Buenos Airesin kautta kohti Peninsula Valdesia. Edeltäneet kolme viikkoa ja yli 100 tuntia bussissa olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä.. Eikä aikaakaan kun löysin itseni katselemasta lentolippuja paikallisen Finnairin, Aerolineas Argentinasin sivuilta. Lopulta hakukone pyöräyttää lentolipuille Salta-Ushuaia hinnaksi 280 €. Ei ole halpaa lentäminen Argentiinassa ei, mutta eipä tunnu enää missään tässä konkurssissa ja liput varaukseen! Koska Ushuaian myötä reissumme tulisi johtamaan aivan eteläisimpään Patagoniaan, ei El Calafaten ja sen jäätiköiden jättäminen pois matkasuunnitelmasta tulisi enää kysymykseenkään ja extemporee matka oli saanut kaksi uutta määränpäätä!
Jo tutuksi tullut kartta ja uusi matkareitti!
Samaan aikaan facebookin kautta vinkit juuri Saltasta palanneilta kavereilta ja viimeisen päivän ohjelma - kuten koko loppureissukin - alkaa hahmottautua. Siispä hostellin _täyttävä_ aamupala vatsassa kohti ensimmäistä empanada-kahvilaa. Päivän ohjelmaksi kokeilla elää pelkkiä empanadoja syömällä, käydä Annin suosittelemassa MAAM -museossa, jonka kokoelmissa kolme Llullaillaco -vuorelta löydettyä muumioitunutta Inkalasta.
MAAM -museo tarjosikin nähtävää koko rahan edestä (opiskelijalippuhan maksoi melkein euron) ja rehellisesti sanottuna enemmänkin. Museon pysäyttävintä antia olivat epäilemättä vuonna 1999 löydettyjen Inkalasten muumiot. Koska turvallisuussyistä vain yksi muumioista on kerrallaan näytillä, näimme ainoastaan alla olevan El Niño -muumion.
El Niño - 7-vuotiaana uhratun Inkalapsen muumio
Museon ja pienen kävelylenkin jälkeen Salta oli osaltamme nähty ja edessä iltalento Buenos Airesin välilaskun kautta Saltasta Ushuaiaan. Odotettavissa olisi siis jälleen yksi uneton yö lentokentällä..
Ps. Päivän saldoksi kertyi 11 empanadaa, kyllä ihminen näilläkin elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti